Lukion Comenius-apuopettaja Kata Kertesz

Lukion ranskan tunteja on vuoden ajan elävöittänyt Comenius-apuopettaja Kata Kertesz.  Kiitoskahveille Katan kanssa ennättivät Philippa, Elli ja Noora.  Ennen kuin Kata palaa kotiyliopistoonsa suorittamaan viimeisen vuoden opinnot, hän vierailee vielä Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa. Merci Kata et bon voyage!

DSC_6040

Mainokset

Apuopettaja elävöittämään lukion ranskan tunteja

044Unkarilainen Comenius-apuopettaja Kata Kertesz aloitti maanantaina työt Turun normaalikoulussa.  Hän tulee työskentelemään lukion ranskan opiskelijoiden kanssa ainakin koko syyslukukauden.

Kata opiskeli 14-19 -vuotiaana unkarilais-ranskalaisessa koulussa ja vietti vuoden yliopistovaihdossa Pariisissa.  Katalla on vielä vuosi opintoja jäljellä Budapestin yliopistossa, jonka jälkeen hän on valmis ranskan ja englannin opettaja. Bienvenue Kata!

Leena Laippala eläkkeelle

leena”Tätä voi vielä   onneksi parantaa.   Riittääkö tämä?   Sinä pystyt vielä monipuolisempaan suoritukseen.  Opettajan pitää kehittää itseään ja pyrkiä aina eteenpäin –erityisesti jos on, Norssissa töissä!”

Kehitä – kehity –  kehitä!  Siinä voisi hyvinkin olla Leenalta kuultuja lausahduksia vuosien aikana ja takaa. Itselleen uskollisena hän oli ihan viimeisiin työpäiviinsä saakka  kehittämässä itseään,  suunnittelemassa tulevaa ja ennen kaikkea entistä laadukkaampaa ja monipuolisempaa vieraan kielen oppimista.

Kun saan lukea virallisia dokumentteja Leenan työvuosien varrelta, vastaan tulee uskomaton määrä täydennyskoulutustodistuksia   oppimaan oppimisstrategioista, suullisesta kielitaidosta, opetussuunnitelman prosessinohjaajakoulutuksesta, ohjaajakoulutuksista, luonnollisesti lukuisista koulutuksista Ranskasta mm.  kokonainen tutkinto Sorbonnen yliopistosta Pariisista – ja vielä paljosta muusta.

Leenan kotipaikka oli alunperin Satakunnassa sijaitseva n. 3000 asukkaan Luvia, jossa hänellä on vielä kesäpaikka. Koulunsa Leena kävi Porin tyttölyseossa, josta hän kirjoitti vuonna -69. Leena kertoo olleensa ahkera ja kunnianhimoinen oppilas ja kirjoittaneensa historian, matematiikan äidinkielen, saksan sekä lyhyinä kielinä englannin ja ranskan.    Sen ajan opettajat vaikuttivat  ankarilta. Vaikka oppilas olisi osannut kaikki opittavat asiat, niin numerossa se ei näkynyt.  ”Kymppejä tuli todistukseen harvoin.”

Kirjoituskevään jälkeen  Leena lähetti, kuten siihen aikaan tapana oli,  paperit Turun yliopistoon ja aloitti syksyllä ranskan   propedeuttiset opinnot. Ranskan lisäksi Leena opiskeli englantia, yleistä kielitiedettä ja kasvatustiedettä. Filosofian kandidaatiksi Leena valmistui  keväällä 1976 ja  suoritti opetusharjoittelun vanhassa Norssissa heti seuraavana vuonna.  Ennen harjoittelua   hän ehti olla  puoli vuotta päätoimisena englannin ja ranskan tuntiopettajana Merikarvian yhteiskoulussa.

Leenan järjestyksessä toinen työpaikka löytyi Norssista seuraavana syksynä ranskan tuntiopettajana ja sitä tietä hän on kulkenut yhteensä 35 vuotta.

Vieraan kielen opiskelussa viestinnällisyys  alkoi näkyä jo 80-luvulla Norssissa. Meillä kuunneltiin paljon nauhoja ja alettiin pikkuhiljaa puhua suullisen kielitaidon harjoittamisesta. Kiinnostus sen sijaan oppimaan oppimisen metataitoihin alkoi paljon myöhemmin, joskus 90-luvun lopulla. Kun puhuin, miten nuorten pitäisi oppia oppimaan, koin, että asia oli monille kovin vieras eikä sitä osattu viedä eteenpäin, kertoo Leena.

IMG_1491Leena on tyytyväinen  myös onnistuneeseen kielisalkkuprojektiin, jota hän määrätietoisesti vei koulussa eteenpäin. Kielisalkussa oppilaat kokoavat     itselleen portfolion vieraan kielen osaamisen alueistaan.  Tänä keväänä ilmestyi suomalainen versio kielisalkusta.

Iloa koulutyön arkeen on tuonut Leenalle säännöllinen oppilasvaihto Lyonissa sijaitsevan lukion kanssa. Vuoronperään käydään kylässä, ollaan tunneilla mukana ja suunnitellaan vieraille opettavaista kulttuuripitoista ohjelmaa.

Leena muistaa  opettaneensa   tuntiopettajavuosinaan myös ns. suppeita englannin kursseja perusasteella. Eri tasokursseissa oppilaat oli jaettu kolmeen eri ryhmään osaamisen tasonsa mukaisesti.   Leenan  kertoo ryhmissä vallinneen hyvän hengen, toisia autettiin ja yhdessä iloittiin onnistumisista. Siihen aikaan     lukiolaiset saattoivat kutsua opettajansa myös omiin  kotibileisiinsä. ”Aina se ei ollut niin auvoista –  siinä tunsi itsensä melko yksinäiseksi, kun nuoret   pikkuhiljaa  ns. löysivät toisensa ja sinä istuit  istuit lopulta yksin olohuoneessa.”

Harjoittelun ohjaajana Lenaa kokee olevansa  vaativa. Hän antaa paljon palautetta, suoraa palautetta, kertoo, mikä tunnissa oli  hyvää tuoden samalla esiin myös  parannettavia kohtia. Näin nuorella opettajalla on oikeasti mahdollisuus oppia ja kehittyä opettajan työssä. ”Tämä on koulutusta,  ohjaajan velvollisuus on ottaa työnsä todesta.  Kenelläkään ei pitäisi olla ns. läpihuutotunteja.” Leena saakin usein positiivista palautetta ohjauksestaan. Nuoret opettajat ovat oivaltaneet, miten arvokasta  työskentely kokeneen ohjaajan kanssa.

”Nykyään olen silloin tällöin  huolissani   leipääntymisen vaaroista opettajan ammatissa”, miettii Leena . Opettajan ammatti vaatii innostumista ja opettajan työssä täytyy olla sydän mukana – muuten opettaja ei jaksa.  Pikku Prinssikin toteaa: ”Ainoastaan sydämellään näkee hyvin.” Silloin on oppilaillakin hauskaa riippumatta annetun tehtävän vaativuudesta.

IMG_1492Ensi elokuussa kaikki muuttuu. Toivottavasti Leenan toiveen mukaan   kiire ja juokseminen asiasta toiseen  poistuu ja tilalle tulee   leppoisa arki, jota sävyttää mukava puuha omassa vastahankitussa  unelmassa, vanhassa hirsitalossa, Luvian mökillä ja lastenlasten parissa.  Ranska on Leenalle edelleen ehtymätön kiinnostuksen kohde. Ranskassa sen eleganssi ja esteettisyys saavat aikaan kiehtovan tunnelman, jota Leena haluaa kokea ja aistia vielä monesti.

Toivotan Leenalla onnellisia eläkevuosia tulevaan!

Marjut Kleemola