Äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Pirkko Tiuraniemi eläkkeelle

pirkko_tiuraniemi (1)Pirkko, 30 Norssivuoden vuoden jälkeen jätät päivätyön taaksesi ja aloitat uuden elämänvaiheen. Millä mielellä?

Nyt on hyvä aika lähteä, täällä alkaa remontti, edessä on puolitoista vuotta väistötiloissa ja samalla tulevat uudet opetussuunnitelmat. Oppilaita tulee tietysti ikävä. Mutta täytyy sanoa, että aika Norssissa on mennyt nopeasti.

Olet ehtinyt olla monessa mukana?

Näin on. Ensimmäiset vuodet menivät kyllä pääasiassa uuteen työpaikkaan tutustumisessa ja pienten lasten äitinä olemisessa.

90- luku tarkoitti minun kohdallani kiinnostuksen heräämistä uusiin menetelmiin ja ajatuksiin. Sain olla silloin paljon valtakunnallisissa ja pohjoismaisissa tehtävissä. Olin esimerkiksi ÄOL:n pohjoismaiden äidinkielen opettajien vastaava. Se merkitsi järjestettäviä koulutuksia paitsi kotimaassa niin esim. myös Islannissa, Norjassa ja Värmlannissa. Jo siis siihen aikaan pyrimme jakamaan uusia ajatuksia keskenämme. Muistan hyvin, miten esim. tanskalaiset puhuivat kuvan käytöstä opetuksessa.

Samaan aikaan osallistuin moniin kokeiluihin Norssissa, vaikutin äidinkielen opettajien liiton hallituksessa, tein oppimateriaalia Weilin& Göösille, kirjoitin artikkeleita äidinkielen opettajien Virke-lehteen… silloin ilmestyi myös toimittamani kirja Sukella sanaan.

Mikä tekee Norssista norssin?

Norssissa on erityistä mm. se, että opettajat pääsevät täydennyskoulutukseen. Entisinä aikoina otettiin jopa lukujärjestyksissä huomioon, että pääsi kouluttautumaan. Minäkin olen aina ollut kiinnostunut uusista menetelmistä. Perehtyminen uusiin näkökulmiin pitää opettajan ajan hermolla ja Norssissa on hyvä olla edellä muita.

Mistä huomaat tai tiedät olevasi edellä muita?

Monen uuden asian tai innovaation kohdalla on kestänyt vuosia, ennen kuin ne ovat tulleet oppikirjoihin tai opetussuunnitelmiin, vaikka opettajankoulutuksessa olemme käyttäneet niitä jo kauan. Puhuin itse esimerkiksi jo 90-luvun alussa kokonaisoppimisen puolesta, oppiainerajat ylittävästä yhteistyöstä. Nyt se näyttää tulevan valtakunnallisesti tavoitteeksi.

Kerroit olevasi utelias uudelle?

Niin, minulla on aina ollut halu opiskella. Ilmoittauduin jossain vaiheessa kirjallisuuden jatko-opiskelijaksi ja suunnittelin myös lisensiaattityötä äidinkielen opetukseen liittyvästä viestinnästä. Sen piti olla haastattelututkimus opettajille. Yhdessä vaiheessa puuhattiin porukalla PD-koulutusta kasvatustieteellisen tiedekuntaan. 2000- luvulla tein sitten väitöskirjan yhteisöllisestä kirjallisuuskeskustelusta.

Mikä opettajuudessa sinua puhuttaa?

Halusin jo lapsesta asti opettajaksi. Äidinkieli aineena oli minulle rakas, mutta yhtä hyvin minusta olisi voinut tulla myös liikunnan opettaja. Hyvä äidinkielenopettaja näyttäytyy minulle ohjaajana, palautteenantajana ja taitavana kirjallisuuden maailman houkuttelijana. Opettaja on älyllinen virikkeen antaja, joka suo oppilaalle mahdollisuuksia kokea elämyksiä opetuksessaan.

Olen usein pohtinut, miten oppilas oppii ja mitä hän oppii. Tietoa on maailmassa vaikka kuinka paljon, mutta miten saada aikaiseksi tarvittava ymmärrys yhteiskunnassa, jotta se voi kehittyä. Siinä tärkeä kysymys. Yksittäiset tiedot eivät siinä auta. Me tarvitsemme vuorovaikutusta ja yhdessä tekemistä ja oman osaamisen jakamista ja niissä syntyneitä ajatuksia ja ideoita. Ryhmätyö ja tiimi opettaa näitä taitoja.

Georg Henrik von Wrightin ja Marja Vauraksen jo 80-luvulla esiin nostamat oppilaslähtöiset menetelmät ovat minulle myös tärkeitä. Oppilaat yhdessä luovat oman oppimisprosessinsa. Olen aina uskonut tuohon Learning by doing – iskulauseeseen. Se on ehdottomasti tärkeä juttu omassa aineessani. Itse tekemällä oppilaat kehittyvät kohti annettuja päämääriä. Opettaja on ohjaaja. Luennointi ei kannata, se ei mene perille. Oivallus tapahtuu, kun itse osallistut ja teet.

Työhösi on kuulunut myös opettajaksi opiskelevien ohjaus.

Se on oleellinen osa norssin opettajan työtä. Ohjauksessa onnistunut vuorovaikutus on keskeinen seikka. Ohjaaja luo turvallisen pohjan, jolle opiskelija ryhtyy rakentamaan omaa opettajuuttaan. On mietittävä, miten saa opiskelijan löytämään omat vahvuutensa. Taitava ohjaaja tekee taidokkaita kysymyksiä, jotka johdattavat opiskelijan omiin oivalluksiin. Draaman avulla voi myös käsitellä oppituntien tilanteita ohjauksessa. Siinä opiskelijalla on mahdollisuus elää koetut hetket uudelleen ja löytää niihin erilaisia ratkaisumahdollisuuksia. Samalla myös ohjaajalla on mahdollisuus oppia valtavasti.

Mitä haluaisit muuttaa nykyisessä koulussa?

Toivon, että digitaalisten välineiden kanssa työskennellään paljon, mutta samalla toivon, ettei unohdeta lukemisen ja ajattelemisen perustaitoja. Pitää lukea tarpeeksi, että oppii löytämään lukemisesta sen punaisen langan. Jokaisen pitäisi lähteä koulusta myös sellaisessa mielentilassa, että hän pystyy luomaan uutta ja on halukas vaikuttamaan tähän maailmaan. Yhä sirpaleisemmassa maailmassa toivon myös eettistä pohdintaa oikeasta ja väärästä.

Haluatko kertoa tulevia suunnitelmistasi?

Työni kulttuurin opettajana tehneenä pääsen nyt nauttimaan yhä useammin kulttuurista itse. Helsingissä odottavat lastenlapset. Liikunta ja oma hyvinvointi, jopa superfood, saavat varmasti jalansijaa. Olen myös lupautunut järjestämään yhtäomaan aineeseeni liittyvää kansainvälistä konferenssia. Olen mielessäni rakentanut myös nukketeatteria päiväkotilapsille.

Pirkko, koko työyhteisön puolesta kiitokset yhteisistä vuosista ja Norssi-talon hyväksi tehdystä työstä! Toivomme sinulle onnellisia tulevia vuosia!

Haastattelijana lukion rehtori Marjut Kleemola

pirkko_tiuraniemi (2)

Kolme Norssin opettajaa mukana promootiokulkueessa

Tänään iltapäivällä Turun keskustan liikenne pysäytettiin tohtoripromootiokulkueen kunniaksi. Mukana oli myös kolme tohtoriksi väitellyttä Norssin opettajaa, Marju Markkanen, Pirkko Tiuraniemi ja Katrina Vartiainen. Koko kulkueessa oli yhteensä 112 tohtoria ja 13 kunniatohtoria. Hieno tilaisuus. Onnea tohtoreillemme!

Tohtoripromootio 310513 003 Tohtoripromootio 310513 011 Tohtoripromootio 310513 017 Tohtoripromootio 310513 023 Tohtoripromootio 310513 026

Tarinan kerrontaa, kuvista ja draamaa integroiva projekti

Kuvataidekasvatuksen opiskelija Laura Uusitalo Aalto-yliopistosta teki syyskaudella taidekasvatusprojektin yhteistyössä äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Pirkko Tiuraniemen sekä kansainvälisen koulun oppilaiden kanssa. Projektissa integroitiin kuvataidetta suomen kielen opetukseen tarinan kerronnan ja draaman keinoin, ja sen lähtökohtana toimi Katariina Lillqvistin animaatiotarina Faruza.  Ytimessä oli samalla nuorten mielikuvituksen ja identiteetin tukeminen. Projekti huipentui koulun avoimien ovien päivään, jolloin se esiteltiin muille. Oppilaiden roolinaamiot ja tarinat pääsivät myös keväällä esille Mediakeskus Lumen Galleriaan Helsingissä – sinne olikin hauskaa tehdä kevätretki yhdessä!

Aaltoprojekti 280513 004 ??????????????????????????????? ??????????????????????????????? ???????????????????????????????