Tapani eläkkeelle syksyllä 2014!

Turun normaalikoulun teknisen työn opettaja, lehtori Tapani Johansson jäi eläkkeelle 1.8.2014 alkaen. Tapanin eläkkeelle lähtöä juhlittiin koko työyhteisön voimin 12.9 Kupittaan paviljongilla.

Tapani on toiminut yläkoulun teknisen työn opettajana vuodesta 1983 alkaen, yhteensä siis yli 30 vuotta – se on pitkä aika. Matkaan mahtuu paljon kokemusta ja myös muutoksia työelämässä. Tapanin työkokemus sisältää myös didaktiikan opetusta yliopistolla sekä lukuisia mm. työnjohdollisia tehtäviä teollisuudessa.
Opettajana Tapani on jämpti, rauhallinen ja paneutuva. Hän halusi oikeasti tutustua kaikkiin oppilaisiinsa ja luoda toimivan ja lämpimän ”työsuhteen” jokaisen oppilaan kanssa. Teknisen työn opetus alkaa hänen mukaansa työturvallisuuden opiskelusta ja oppimisesta sekä siitä, että opitaan työkalujen omat paikat teknisen työn tilassa ja ennen kaikkea opitaan pitämään työkalut omilla paikoillaan.

Tapanin kannustavassa ohjauksessa oppilaat ovat saaneet suunnitella ja toteuttaa omia ideoitaan. Tärkeää tässä kaikessa Tapanin mukaan on ollut tekemisen prosessi, ei vain lopputuote.

Tapanin johdolla norssin oppilaat ovat voineet vuosittain osallistua valtakunnalliseen Taitaja-kisaan. Toisinaan norssilaiset ovat pärjänneet loistavasti päästen loppukilpailuun ja toisinaan on tiputtu jo alkukarsinnoissa. Tapanin mielestä tärkeää on kuitenkin ollut hioa ennen kilpailua joukkuehenkeä ja valaa oppilaisiin uskoa pärjäämisen mahdollisuudesta sekä yhdessä toimimisen tärkeydestä. Näin kehitetään tulevassa työelämässäkin tarvittavia tärkeitä ominaisuuksia. Tapani on myös huolehtinut siitä, että kilpailuissa oli mukana kannustusjoukkoja ja näinkin rakennettiin ns. ”norssi-henkeä”.

Tapani on toiminut pitkään yliopiston työsuojeluvaltuutettuna ja hoitanut tämän tehtävän erinomaisesti ja erittäin paneutuvasti. Tämän seurauksena norssilla on säännöllisesti kiinnitetty huomiota työsuojeluasioihin ja niiden kehittämiseen.

Kollegana Tapani on kuunteleva ja läsnä oleva. Hänen kanssaan on helppo puhua muustakin, kuin työstä. Huumori ja huumorintaju ovat vahva osa Tapania ja Tapanin tapaa toimia työyhteisössä.

Toivotamme kaikki norssilaiset sinulle hyviä eläkepäiviä ja rattoisia retkiä moottoripyörän selässä!

Annika Hongisto
perusopetuksen rehtori

Äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Pirkko Tiuraniemi eläkkeelle

Pirkko, 30 Norssivuoden vuoden jälkeen jätät päivätyön taaksesi ja aloitat uuden elämänvaiheen. Millä mielellä?

Nyt on hyvä aika lähteä, täällä alkaa remontti, edessä on puolitoista vuotta väistötiloissa ja samalla tulevat uudet opetussuunnitelmat. Oppilaita tulee tietysti ikävä. Mutta täytyy sanoa, että aika Norssissa on mennyt nopeasti.

Olet ehtinyt olla monessa mukana?

Näin on. Ensimmäiset vuodet menivät kyllä pääasiassa uuteen työpaikkaan tutustumisessa ja pienten lasten äitinä olemisessa.

90- luku tarkoitti minun kohdallani kiinnostuksen heräämistä uusiin menetelmiin ja ajatuksiin. Sain olla silloin paljon valtakunnallisissa ja pohjoismaisissa tehtävissä. Olin esimerkiksi ÄOL:n pohjoismaiden äidinkielen opettajien vastaava. Se merkitsi järjestettäviä koulutuksia paitsi kotimaassa niin esim. myös Islannissa, Norjassa ja Värmlannissa. Jo siis siihen aikaan pyrimme jakamaan uusia ajatuksia keskenämme. Muistan hyvin, miten esim. tanskalaiset puhuivat kuvan käytöstä opetuksessa.

Samaan aikaan osallistuin moniin kokeiluihin Norssissa, vaikutin äidinkielen opettajien liiton hallituksessa, tein oppimateriaalia Weilin& Göösille, kirjoitin artikkeleita äidinkielen opettajien Virke-lehteen… silloin ilmestyi myös toimittamani kirja Sukella sanaan.

Mikä tekee Norssista norssin?

Norssissa on erityistä mm. se, että opettajat pääsevät täydennyskoulutukseen. Entisinä aikoina otettiin jopa lukujärjestyksissä huomioon, että pääsi kouluttautumaan. Minäkin olen aina ollut kiinnostunut uusista menetelmistä. Perehtyminen uusiin näkökulmiin pitää opettajan ajan hermolla ja Norssissa on hyvä olla edellä muita.

Mistä huomaat tai tiedät olevasi edellä muita?

Monen uuden asian tai innovaation kohdalla on kestänyt vuosia, ennen kuin ne ovat tulleet oppikirjoihin tai opetussuunnitelmiin, vaikka opettajankoulutuksessa olemme käyttäneet niitä jo kauan. Puhuin itse esimerkiksi jo 90-luvun alussa kokonaisoppimisen puolesta, oppiainerajat ylittävästä yhteistyöstä. Nyt se näyttää tulevan valtakunnallisesti tavoitteeksi.

Kerroit olevasi utelias uudelle?

Niin, minulla on aina ollut halu opiskella. Ilmoittauduin jossain vaiheessa kirjallisuuden jatko-opiskelijaksi ja suunnittelin myös lisensiaattityötä äidinkielen opetukseen liittyvästä viestinnästä. Sen piti olla haastattelututkimus opettajille. Yhdessä vaiheessa puuhattiin porukalla PD-koulutusta kasvatustieteellisen tiedekuntaan. 2000- luvulla tein sitten väitöskirjan yhteisöllisestä kirjallisuuskeskustelusta.

Mikä opettajuudessa sinua puhuttaa?

Halusin jo lapsesta asti opettajaksi. Äidinkieli aineena oli minulle rakas, mutta yhtä hyvin minusta olisi voinut tulla myös liikunnan opettaja. Hyvä äidinkielenopettaja näyttäytyy minulle ohjaajana, palautteenantajana ja taitavana kirjallisuuden maailman houkuttelijana. Opettaja on älyllinen virikkeen antaja, joka suo oppilaalle mahdollisuuksia kokea elämyksiä opetuksessaan.

Olen usein pohtinut, miten oppilas oppii ja mitä hän oppii. Tietoa on maailmassa vaikka kuinka paljon, mutta miten saada aikaiseksi tarvittava ymmärrys yhteiskunnassa, jotta se voi kehittyä. Siinä tärkeä kysymys. Yksittäiset tiedot eivät siinä auta. Me tarvitsemme vuorovaikutusta ja yhdessä tekemistä ja oman osaamisen jakamista ja niissä syntyneitä ajatuksia ja ideoita. Ryhmätyö ja tiimi opettaa näitä taitoja.

Georg Henrik von Wrightin ja Marja Vauraksen jo 80-luvulla esiin nostamat oppilaslähtöiset menetelmät ovat minulle myös tärkeitä. Oppilaat yhdessä luovat oman oppimisprosessinsa. Olen aina uskonut tuohon Learning by doing – iskulauseeseen. Se on ehdottomasti tärkeä juttu omassa aineessani. Itse tekemällä oppilaat kehittyvät kohti annettuja päämääriä. Opettaja on ohjaaja. Luennointi ei kannata, se ei mene perille. Oivallus tapahtuu, kun itse osallistut ja teet.

Työhösi on kuulunut myös opettajaksi opiskelevien ohjaus.

Se on oleellinen osa norssin opettajan työtä. Ohjauksessa onnistunut vuorovaikutus on keskeinen seikka. Ohjaaja luo turvallisen pohjan, jolle opiskelija ryhtyy rakentamaan omaa opettajuuttaan. On mietittävä, miten saa opiskelijan löytämään omat vahvuutensa. Taitava ohjaaja tekee taidokkaita kysymyksiä, jotka johdattavat opiskelijan omiin oivalluksiin. Draaman avulla voi myös käsitellä oppituntien tilanteita ohjauksessa. Siinä opiskelijalla on mahdollisuus elää koetut hetket uudelleen ja löytää niihin erilaisia ratkaisumahdollisuuksia. Samalla myös ohjaajalla on mahdollisuus oppia valtavasti.

Mitä haluaisit muuttaa nykyisessä koulussa?

Toivon, että digitaalisten välineiden kanssa työskennellään paljon, mutta samalla toivon, ettei unohdeta lukemisen ja ajattelemisen perustaitoja. Pitää lukea tarpeeksi, että oppii löytämään lukemisesta sen punaisen langan. Jokaisen pitäisi lähteä koulusta myös sellaisessa mielentilassa, että hän pystyy luomaan uutta ja on halukas vaikuttamaan tähän maailmaan. Yhä sirpaleisemmassa maailmassa toivon myös eettistä pohdintaa oikeasta ja väärästä.

Haluatko kertoa tulevia suunnitelmistasi?

Työni kulttuurin opettajana tehneenä pääsen nyt nauttimaan yhä useammin kulttuurista itse. Helsingissä odottavat lastenlapset. Liikunta ja oma hyvinvointi, jopa superfood, saavat varmasti jalansijaa. Olen myös lupautunut järjestämään yhtäomaan aineeseeni liittyvää kansainvälistä konferenssia. Olen mielessäni rakentanut myös nukketeatteria päiväkotilapsille.

Pirkko, koko työyhteisön puolesta kiitokset yhteisistä vuosista ja Norssi-talon hyväksi tehdystä työstä! Toivomme sinulle onnellisia tulevia vuosia!

Haastattelijana lukion rehtori Marjut Kleemola

Luokanopettaja Pirjo Mikkola eläkkeelle

Kasvatustieteiden tohtori, luokanopettaja ja diplomikielenkääntäjä Pirjo Mikkola jää tämän lukuvuoden jälkeen norssilta eläkkeelle.

Ennen normaalikoululle tuloa Pirjo toimi luokanopettajana Kaarinassa. Työskennellessään Kaarinan perusopetuksessa Pirjo sai luokkaansa 1990 -luvulla maahanmuuttajataustaisia oppilaita. Pirjo innostui kokeilemaan ja tutkimaan, miten monikulttuurinen koulu saadaan toimimaan hyvin, kaikki oppilaat oppimaan, hyötymään ja iloitsemaan erilaisuudesta sekä eri kulttuureista. Tämän työn tuloksena syntyi väitöskirja ”Kahden kulttuurin taitajaksi”. Pirjon väitöskirja on ollut uraa uurtava monikulttuurisen koulun kehitystyössä. Hänen innostamanaan myös moni muu niin norssilla kuin muissakin kouluissa aloitti vuosituhannen taitteessa monikulttuurisuuden ja monikielisyyden tutkimisen.

Vuonna 2003 Pirjo siirtyi opettajaksi ja opetusharjoittelun ohjaajaksi Turun normaalikouluun. Voimme olla erittäin tyytyväisiä siitä, että saimme Pirjon joukkoomme. Turun normaalikoulu oli jo tuohon aikaan vahvasti monikulttuurinen oppilaitos. Pirjon tulon myötä koulussamme vahvistui entisestään halu kehittää monikulttuurisen koulun opetusmenetelmiä ja halu tutkia monikulttuurisen koulun toimintaa.

Pirjo on ollut mukana perustamassa kouluumme monikulttuurisuustyöryhmää, jonka tavoitteena on ollut pitää huolta siitä, että seuraamme alan tutkimusta, hyödynnämme sitä ja pidämme yhteisössämme jatkuvasti yllä monikulttuurisen ja monikielisen koulun oppimis- ja opetusympäristöjen kehittämistä. Pirjo on toiminut useita vuosia tämän työryhmän puheenjohtajana.

E-norssi on harjoittelukoulujen yhteistyöverkosto ja Pirjo on ollut myös kehittämässä e-norssin tutkimus ja kehittämistoimintaa (tutkoke). Tämä verkosto on tuottanut jo useamman julkaisun ja kehittänyt norssien sisäistä sekä välistä tutkimus- ja kehittämistoimintaa.

Kolmas tärkeä alue, mihin Pirjo on osallistunut ja tuonut asiantuntemuksensa on maahanmuuttajataustaisten opettajaksi opiskelevien pedagogisten opintojen järjestäminen ja kehittäminen sekä heidän harjoittelunsa ohjauksen koordinointi.

Opettajana Pirjo on korostanut kaikkien oppilaiden tasa-arvoista opiskelun ja oppimisen oikeutta. Hän on myös vahvasti panostanut oppilaan itsetunnon kehittämiseen. Opetusharjoittelun ohjaajana Pirjo on muistanut jatkuvasti painottaa monikulttuurisen koulun velvollisuutta arvottaa lasten kulttuuritaustaa ja lähteä opetuksessa ja ohjauksessa kunkin lapsen ja nuoren yksilöllisistä tiedoista ja taidoista eteenpäin.

Me norssilla arvostamme Pirjon monipuolisuutta, kollegiaalisuutta ja taitoa paneutua kehittämistehtäviin. Pirjolla on ollut halu ja taito olla mukana koko norssin kehittämisessä. Pirjo osaa katsoa kouluamme kokonaisuutena alakoulusta yläkouluun ja edelleen lukioon.

Toivotan norssilaisten puolesta nautinnollisia eläkepäiviä – tiedän Pirjon jatkavan monikulttuurisen koulun ja koulutuksen kehittämistyössä ja hyvä niin!

Annika Hongisto
Perusopetuksen rehtori

Koulukuraattori Pentti Tiitta eläkkeelle

Pentti on toiminut Turun normaalikoululla erityisopettajan tehtävissä 1.1.1988 alkaen ja 1.8.1995 alkaen koulukuraattorina. Ennen eläkkeelle jäämistään Pentti ehti toimia norssilla näissä tehtävissä lähes 25 vuotta.

Erityisopettajana Pentti oli rauhallinen, selkokielinen ja osasi paneutua keskeisten sisältöjen opettamiseen. Hänellä oli myös taitoa hakea elävän elämän esimerkkejä rikastuttamaan opetusta. Pentti arvotti ja arvosti elämää koulun ulkopuolella ja oli aina mukana järjestämässä luontoretkiä ja leirikouluja oppilaille. Hän sanoi usein, että luonto on paras opettaja ja kasvattaja.

Koulukuraattorin tehtävissä Pentti toimi yhteistyössä opettajien, kotien ja Varissuon alueen toimijoiden kanssa. Koulukuraattori on osa oppilashuoltoa ja Pentti toi oppilashuoltotyöryhmään rationaalisuutta ja taitoa puhua selkeästi oppilaan ja perheen tarpeista. Pentillä oli myös taito purkaa ongelmat käsiteltäviksi kokonaisuuksiksi eli toimia ratkaisukeskeisesti. Työssään Pentti kuuli ja kuunteli oppilasta ja hänen perhettään. Pentillä oli myös kyky ja halu etsiä uusia ratkaisumalleja ja keskittyä olennaiseen.

Pentti on ollut vahva oppilashuoltotyön kehittäjä Turun normaalikoululla. Hän arvosti muiden tekemää työtä ja halusi aina olla osa oppilashuoltoa. Hän ei korostanut omaa tekemistään vaan näki oppilashuoltotyön monen tekijän summana. Yhteisten koulutus- ja suunnittelupäivien suunnittelu ja toteuttaminen olivat Pentistä tärkeitä asioita unohtamatta yhteisiä virkistysretkiä luonnossa.

Pentistä voi sanoa, että hän on metsien mies eli mies, joka arvostaa luontoa ja sen tuomaa ja suomaa virkistystä. Pentti on myös taitava valokuvaaja. Olemme saaneet nauttia hänen kuvaamistaan maisemista ja henkilökuvista. Hänen kuvaamissaan maisemakuvissa näkyy  aito luontosuhde – kuvat ovat aitoja otoksia luonnon kierrosta. Kuvan voi sanoa olevan otos luonnosta.  Pentin kuvaamissa henkilökuvissa  kuvattavat elävät omaa elämäänsä – kuva on otos tuosta elämästä ja kertoo jotain oleellista kuvauksen kohteesta.

Norssin väki toivottaa hyviä eläkepäiviä ja antoisia luonto-, kuvaus- ja kalastusretkiä niin Varsinais-Suomen kuin Lapin maisemiin.

Annika Hongisto

Riitta Salospohja eläkkeelle 1.8.2013 alkaen

 

Riitta on toiminut Turun normaalikoululla liikunnan opettajana 1.8.1978 alkaen, yhteensä 35 vuotta. Hän on yksi norssin pitkäaikaisimmista työntekijöistä. Riitan ura ei kuitenkaan alkanut norssilta, vaan hän ehti ennen norssille tuloa toimia tutkimusapulaisena Opetusministeriössä, opettajana Jyväskylän lastentarhaseminaarissa, Raision lukiossa ja peruskoulussa sekä myöskin Raision ammattikoulussa. Kun terveystieto tuli oppiaineeksi perusopetukseen ja lukioon, ryhtyi Riitta opettamaan myös terveystietoa ja kehittämään uuden oppiaineen sisältöjä ja oppimateriaaleja.

Opettajana Riitta on ollut innostava, positiivinen ja energinen sekä myös sisukas. Riittaa on norssilla kutsuttu myös oppilaiden äitihahmoksi. Hän jaksoi kasvattaa, innostaa liikkumaan ja olla tarvittaessa tukea antava ja myös tiukka. Riitan ohjauksessa oppilaat saivat perehtyä liikuntaan monipuolisesti ja Riitalla oli silmää ohjata oppilaita sopivan liikuntaharrastuksen pariin. Moni lukiolainen on saanut harjoitella vanhojen tanssit Riitan opastuksella. Riitan ohjauksen ja opastuksen seurauksena olemme saaneet osallistua upeisiin Vanhojen tanssit -tapahtumiin, missä oppilaat heittäytyvät esiintymisen ja tanssin riemuun. Edellä mainittu ei synny ilman hyvää ohjausta ja harjoittelua.

Kollegat kiittävät Riittaa yhteistyöstä, osaamisen jakamisesta ja jämptistä organisointitaidosta. Häntä pidetään täsmällisenä ja luovana sekä myös armoitettuna tapahtumien ja juhlien seremoniamestarina. Riitta on myös erittäin kielitaitoinen ja rohkaisi muitakin vieraiden kielten käyttöön sekä kansainväliseen yhteistyöhön ja kulttuuritietoisuuden rikastuttamiseen.

Jäämme norssilla kaipaamaan Riittaa. Olemme iloisia kuitenkin siitä, että olet antanut meille työpanoksesi ja työtoveruutesi kautta paljon. Olet ehtinyt myös siirtää ja jakaa osaamistasi ja työtapojasi eteenpäin eli työsi jälki näkyy norssilla.

Toivotamme antoisia eläkepäiviä sinulle tärkeän perheesi ja Pasalan kauneimman puutarhan parissa.

Annika Hongisto